Uusi vuosi ja uudet kujeet

Joulun pyhien jälkeen meidän perheemme lukumäärä lisääntyi yhden karvalapsen verran. Kävimme hakemassa joulupukin jälkitoimituksen Jyväskylästä, Gladtailin kennelistä :)

GLADTAIL ZAMPA ROSE "METTE"

 Suuret on korvat ja pieni on pää... :) 

Kaverikuva

Tytöistä on tullut muutamassa päivässä oikein hyvät ystävykset, nykyisin nukutaankin jo ihan kylkikyljessä :)

 Jos nukuttaa, niin voi nukkua vaikka korva ui vesikupissa <3

Neidin suonissa virtaa espanjalainen veri ja sen kyllä huomaa.. On aavistuksen verran temperamenttinen tapaus, jonka vuoksi onkin saanut toiseksi kutsumanimekseen Mervi, jota käytetään lähinnä aina kun pentu on tehnyt pahojaan ;) Termiitti..

Mietiskeltävää :)

Kylmä nenä. Pari kosteita, pyöreitä silmiä. Lämmin katse.
Kohoava tassu ja kallistunut pää.
Korvat, jotka yrittävät käsittää ja ymmärtää… Sinun koirasi

Hän ei pyytänyt päästä luoksesi.
Hän tuli vain, koska sinä halusit hänet.
Hän tuli luoksesi antaakseen sinulle ystävyyttä, kun muut pettävät,
sympatiaa, kun muut ovat sinua vastaan,
uskollisuutta, kun muut puhuvat sinusta pahaa.
Hän tuli antaakseen rakkautta sinulle, kun tunnet itsesi hylätyksi,
seuraa, kun olet yksin.

Hän saa sinut hyvälle tuulelle, kun olet surullinen,
hän ottaa sinut riemuiten vastaan, kun vihdoin saavut kotiin.

Hän on joku, joka tarvitsee sinua, joku, jota hyväillä,
jonka kanssa leikkiä ja pitää hauskaa.

Hän on riippuvainen sinun huolenpidostasi ja sinun rakkaudestasi.
Hän ei protestoi, kun sinä ymmärrät häntä väärin.
Hän on riippuvainen sinusta hyvässä ja pahassa.

Hän antaa sinulle ihania, rentouttavia kävelyretkiä.
Hän antaa sinulle seuraa.
Hän antaa sinulle rakkautta ja iloa.
Hän vahtii ja suojelee sinua.
Hän varoittaa, jos vieraita tulee.
Hän ei hylkää sinua, niin kauan kuin elää.
Hän antaa sinulle turvallisuutta.

Mitä sinä annat?

- Anders Hallgren

Ryhtiliikettä kaivataan..

..nimittäin blogin päivittelyyn. Ups, taas venähti!

Maisan kanssa ollaan vietelty hiljaiseloa, tokotreeniä sillointällöin, kevyttä kevyttä :) Käytiin pari viikkoa sitten Piritta Pärssisen tokokoulutuksessa, siitä riittääkin juttua erillisen päivityksen verran!

Nyt kuitenkin vähän turvallisempaan aiheeseen. Syksyn pimeät ovat saapuneet ja ollaankin panostettu heijastintuotteisiin oikein urakalla :) Jokseenkin olen hurahtanut Hurtan Lifeguard -sarjaan, eritoten siihen pinkkiin versioon ;) Sopii meille kuin nakutettu!

Lifeguard Twilight -heijastinliivi on kätevästi päälle puettava ja käyttömukavuuksiltaan erittäin kelpo peli. Maisalla on kultsujen koko, ois ehkä voinut ottaa pienemmänkin, mutta ompahan kasvunvaraa noin niinkun leveyssuunnassa ;)

Lifeguard huomiohuivi - kätevistä kätevin, ostettu lähinnä tuota meidän perheen kaksilahkeista ajatellen ;) Häneltä kun ei kärsivällisyyttä riitä mitään heijastinliivejä viritellä, niin tämä on kätevä vain pujauttaa pään yli.

Lifeguard treeniliivi

Köhköh.. Kuolaukseni kohde oli Mustin ja Mirrin verkkokaupassa erittäin hyvässä alennuksessa, enkä voinut vastustaa kiusausta:)) Tähän mennessä ollut lähinnä heijastinliivi-käytössä lenkeillä, mutta tulevaisuudessa tarkoitus käyttää myös treeneissä. Selässä on hyvänkokoinen tasku esim. leluille ja loppupalkalle. Pienenä miinuksena puuttuvat "avoimet" taskut sivuilta, vetskaritaskuista epäkätevä ottaa namuja ym. Mutta onhan tuossa lenksu namupussukkaa varten :)

Maisa sai myös sadetakin, joka on neidille ei-niin-mieluisa käytettävä.. Alkulenkki on aina kolmella jalalla kinkkausta ja neljännellä rapsutusta, mutta siitä se asettuu :) Helpottaa jälkipuunausta huomattavasti, tuo nimittäin suojaa mahanalusen erittäin hyvin! Muksa keksintö:)

Suosittelen lämpimasti kaikille heijastimien käyttöä näin pimeänä vuodenaikana. Etenkin autoilijoiden on erittäin hankala havannoida tien laidassa liikkuvaa koirakkoa jos käytössä ei ole minkäänlaista heijastinta.

"Jalankulkijan heijastin 2012

Tieliikennelain 42 §:n mukaan jalan-kulkijan on pimeän aikana tiellä liikkuessaan yleensä käytettävä asian-mukaista heijastinta. 

Lain velvoituksesta huolimatta taajamassa ja taajaman ulkopuolella vain joka toinen jalankulkija käyttää heijastinta.

Jalankulkijan näkyminen pimeällä

Kaukovaloilla ajava autoilija näkee ilman heijastinta pimeällä tiellä kulkevan jalankulkijan noin 100 metrin etäisyydeltä vaatetuksesta riippuen. Heijastinta käyttävä nähdään jo 300 metrin päästä.

Kohtaamistilanteessa lähivaloilla ajava autoilija havaitsee ilman heijastinta kulkevan henkilön vasta noin 40 metrin päästä, kun jalan-kulkijan heijastin näkyy jo 150 metrin etäisyydeltä. 

Heijastin on tärkeä myös taajamassa

Erityisesti pimeän aikaan ajettaessa sade, sumu ja huurtuneet ikkunat heikentävät kuljettajan näkymää. Myös valojen ja tuulilasin likaantuminen vaikeuttavat näkemistä. 

Valaistuissa taajamissakin voi olla vaikea havaita pimeän aikaan liikkuvia jalankulki-joita ja pyöräilijöitä. Esimerkiksi katu- ja mainosvalot sekä puiden ja pensaiden varjot hankaloittavat katua ylittävien jalankulki-joiden ja pyöräilijöiden erottamista tällaisissa ympäristöissä"

Lähde: Liikenneturvan nettisivut

Tehdäämpä siis yhdessä palvelus kanssakulkijoille ja käytetään heijastinta! :)

Patikointia

Piiitkä väli taas blogin päivittämisessä, mutta elossa ollaan!

Täioperaatio on onnellisesti ohi, onneksi täit katosi alle viikossa :) Harmiksemme samantien kun täit katosivat, Maisan juoksut alkoivat. Maisa on siis painellut menemään pöksyt jalassa viimeiset pari viikkoa, nyt on onneksi jo loppuvaihe meneillään ja päästään tulevalla viikolla taas treenailemaan :) Koiran kanssa pystyy siis treenaamaan normaalisti juoksujenkin aikaan (tosin urosten läsnäollessa se ei ole suotavaa, heh;), mutta minä olen kokenut asian mukavammaksi Maisan kannalta niin, että pidetään se 2,5vk taukoa treeneistä ja höntsäillään muuta :)

Viime sunnuntaina käytiin patikoimassa Kolilla ja tänään käytiin kiertämässä Kalliojärven kierros :) Seuraavaksi tapahtuu seuraavaa, kuvapläjäys kummastakin reissusta:

Koli 9.9.2012

Kalliojärven kierros 16.9.2012

Poseerausta ensin näin..

..ja sitten näin ;)

Retkien reippahien jälkeen kurainen koira joutui pesulle..

..ja palkaksi kaikesta reippailusta saikin oikein lihaisan luun :)

 Nyt meillä köllöttelee väsynyt ja tyytyväinen koira <3

Home is..

..where your dog is :)

Meidän menot on keskittynyt täysin muuttopuuhiin viimeiset pari viikkoa, hermoja raastavaa touhua, mutta silti niin mukavaa :) Ostin meidän poppoolle ikioman kodin ja ollaan kyllä tykätty täysin, rivaripääty jossa on koiranomistajan (=minun) unelma, eli kodinhoitohuone :) Helpottaa elämää kummasti!

Jottei uuteen kotiin saapuminen ja tavaroiden purkaminen olisi kuitenkaan liian yksinkertaista, muuttoa ilmaantui sotkemaan jokaisen koiran (ja varsinkin omistajan) ihanat pienet ystäväiset, koiran täit.. Tiistai-iltana olin käymässä nukkumaan ja rapsuttelin Maisaa meidän sängyssä kun huomasin jonkun kiinnityneen koiran iholle. Pyysin Josea tuomaan pinsetit nappasin kyytiläisen irti.. Aikani tutkiskeltuani sitä huomasin, että ison perän lisäksi näkyi pienenpienet jalat jotka vipelsivät hurjaa vauhtia. Siinä vaiheessa meikäläisellä oli varmaan naama vihreänä ja koira sai äkkilähdön sängystä :D Kääntelin turkkia kaulan alueelta ja huomasin, että niitä olikin enemmän kuin yksi, reilusti.. YÄK!! Tajusin heti, että koiran turkkiin oli pesiytynyt lauma täitä.

Keskiviikkona töiden jälkeen sykäisin suoraan hakemaan Joensuun Eläinklinikalta karkotusliejua ja sain pipetillisen Frontlinea mukaan. Lykkäsin litkut koiran niskaan ja voitte varmaan arvata, mitä täällä on tehty joka päivä siitä lähtien.. Maisan tuleminen sänkyyn on yritetty kaikin keinoin estää, mutta minkäpäs teet kun on koira opetettu huonoille tavoille.. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, heh ;) Muutoin Maisa on onneksi pysynyt omalla pedillään lattialla, mutta parina yönä se on agenttina hiipinyt aamun pikkutunneilla jalkopäähän nukkumaan. Ainakin ollaan nukuttu puhtaissa lakanoissa, harvemmin tulee vaihdettua lakanoita lähes päivittäin ;) Imurointia, pyykinpesua, Maisan pedin ja lelujen saunotusta on kuulunut ohjelmaan joka ilta, tänään tein myös oikein perusteellisen siivouksen ja rymysin luutun kanssa lattialla. Sauna on siis huutanut kaikki illat hoosiannaa ja sähkölasku varmasti sen mukainen.. Jos jotain positiivista tästä myllerryksestä pitää etsiä, niin ONNEKSI ei keretty laittaa mattoja lattialle. Ja luojan kiitos koiran täit eivät tartu ihmiseen!

Eilen kulutin päivästäni 5h kököttäen kylpyhuoneen lattialla ja käännellen Maisalta lähes jokaisen karvan ympäri. Nypin kaikki kiinni olevat täit se kaikki mahdolliset täin munat joita vain silmillä kykenin näkemään, niitä olikin varmaan yhteensä toista sataa. Osa täistä oli edelleen elossa, mutta osa jo onneksi kuolleita. Frontlinen pitäisi estää munien kehittyminen turkissa täiksi ja tappaa kaikki elossa olevat täit, jotka imevät koirasta ko. myrkkyä. Alunperin luulin, että Frontline tappaa kaikki elossa olevat täit turkista, ennen kuin eläinlääkäri selvensi tämän pikkuseikan, että täiden on imettävä myrkkyä.. Siinä vaiheessa meinasi tuskastuminen iskeä, että mahdetaankohan koskaan päästä näistä pienistä loisista eroon. Tänään käännellessäni turkkia, löysin vain muutaman täin ja nekin olivat kuolleita tai ainakin elämän rajamailla. Jospa tämä tästä voitoksi vielä kääntyy :)

Harmikseni minulla ei ole tietoa, mistä nämä pienet ystävät ovat meidän koiran matkaan tarttuneet. Koirakontaktit ovat muuton vuoksi olleet erittäin vähissä ja niillekin vähille on jo ilmoitettu, eikä heidän koiristaan ole kuitenkaan täitä löytynyt.. Ihanaa oli esittäytyä koirallisille naapureille ja heti kättelyssä ilmoittaa, että meidän koirallamme on täitä, tutkittehan omat koiranne huolella :) Ensivaikutelma aina tärkein, eikö.. ;)

On meillä toki tapahtunut muutakin! Viime viikonloppuna pyörähdettiin Maisan ja minun isän kanssa sorsalla ensimmäistä kertaa. Harmiksemme linnut pysyttelivät piilossa eikä saalista saatu, mutta ollaan monta kokemusta rikkaampia! Maisa sai hurukyytiä moottoriveneellä ensimmäistä kertaa sekä hyvää treeniä pitkässä ja vetisessä, vaikeakulkuisessa kaislikossa. Tarkoituksena olisi lähteä kanalinnun mehtuun aloitukseen isän ja Maisan kanssa, mutta katsellaan päästäänkö lähtemään vai siirtyykö homma ensi vuoteen :)

Tokomaisteri

Tänään lähdettiin kokeeseen hyvillä mielin ilman mieletöntä jännitystä :)

Tottelevaisuuskoe Kontiolahti 19.8, Tuomari Salme Mujunen

Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen kytkettynä 8,5
Seuraaminen taluttimetta 8
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10
Luoksetulo 9½
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9½
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 10

ALO1 186,5p. KP sij.2/13 -> TK1 !! :)

Luoksepäästävyys sujui hienosti, ilman mitään ylimääräisiä tassun ojennuksia tai pyllähdyksiä ;)
Paikalla makaamisessa Maisa jäi todella pahaan lonkka-asentoon, oli ikäänkuin "banaani"-muodossa. Tuomari ei kuitenkaan rokottanut tästä pisteitä, muutoin rauhallinen, mutta kuitenkin valpas paikkamakuu.
Seuraaminen kytkettynä, Maisalla oli reilusti energiaa ja pomppimiseksihan se meinasi taas mennä.. Rauhoittui loppukaaviosta, tapansa mukaisesti ;)
Seuraaminen taluttimetta, ensimmäisellä suoralla tarjosi liikkeestä seisomista, ilmeisesti minä kävelin epävarmanoloisesti eteenpäin.. Jouduin kutsumaan Maisan vierelleni, tästä vähennyksenä kaksi pistettä. Yksi perusasentokin jäi puuttumaan pysähtymisessä, mutta tuomari tykkäsi kokonaisvaltaisesti Maisan iloisuudesta ja erittäin hyvästä kontaktista todella paljon. Harmitteli kun joutui antamaan näin "huonot" pisteet molemmista seuraamisista, hänen mielestään olisimme ansainneet paljon paremmat pojot, mutta kun ei sääntöjen vastaisesti voi arvostella.. Hih :)
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni hienosti. Otin ennen liikettä nopeasti superpienen leikin avulla maahanmenon, ja liike itsessään onnistui todella hyvin. Kahdessa viimeisessä kokeessa ko. liike on ollut nollilla.. Liikkeen palautteesta päätelen tuomari tykkäsi, että "preppasin" koiraa lyhyesti ja onnistuneesti ennen liikkeen alkua.
Luoksetulo muutoin mallikas, mutta vauhti on aina niin kova ettei tule ihan suoraan vierelle vaan joutuu tekemään "jarrutus"lenkin minun takana :D Tästä vähennys puolipistettä.
Liikkeestä seisominen meni mukavasti, pysähtyminen saisi tapahtua hieman nopeammin. Tästä vähennys puolipistettä.
Estehyppy meni hyvin, ei ongelmia :)

Loppupalautteessa tuomari kehui koiraa ummet ja lammet.. Hämmennyin niin kovin, etten enää edes muista mitä kaikkea hän sanoi :D Tykkäsi joka tapauksessa Maisasta erittäin paljon, kertoi rakastavansa sitä dynaamisuutta ja iloa mikä koirassa on. Sanoi, että jos kykenen säilyttämään koirassa tämän tekemisen ilon, niin pääsemme erittäin pitkälle. Lopuksi vielä heitti, että "Minä veikkaan, että olette 2vuoden päästä tokon Suomen mestareita" :) Tälläinen palaute antaa paljon uskoa tulevaan ja tsemppaa pääsemään yli haasteista, joita tulevaisuus tuo tullessaan :)

Kaiken kaikkiaan oikein mukava koe, olen enemmän kuin tyytyväinen koiraan sekä tietenkin itseeni :) Ensimmäinen koe jossa minua ei jännittänyt juuri lainkaan, pieni jännitys on aina vain plussaa :) Aikaisemmin kun jännitys on meinannut viedä melkein toimintakyvyn ja käskyt ovat olleet lähinnä kiekaisuja.. Jännittämättömyys johtui ehkä siitä, että lähdin kokeeseen lähinnä hakemaan koekokemusta sekä minulle, että Maisalle, enkä niin tulostavoitteellisesti kuin aikaisemmin. Harjoitukset kun jäivät erittäin vähälle, viimeksi kuukausi sitten olimme tokokokeissa ja sen jälkeen harjoittelu on keskittynyt täysin taippareihin.. Alkuviikosta meinasin perua koko osallistumisen tokokokeisiin, mutta otettiin tällä viikolla kuitenkin parina päivänä ihan lyhyttä settiä treeniä hyvillä mielin ja ajattelin, että samahan se on käydä kokeilemassa. Kyllä kannatti! :)

On minulla vaan erittäin pätevä koira, edellisenä viikonloppuna taipparit läpi ja tänään TK1 <3 Nyt alkaakin sitten pakertaminen avoimeen luokkaan, hitaasti ja kaikessa rauhassa :)

Kuva: Milena Nevanto

Yksi etappi saavutettu, kiitos kaikille jotka ovat Maisan (ja minun) kouluttamiseen osallistuneet ;) Harjoitukset jatkuu!

VEPE-taitureita

Tänään Vesipelastuskokeissa Kontiolahdella on tehty hienoja tuloksia!

Goldfellow Lovegun "Pyry" SOVE1
Goldfellow Aquadome "Dante" ALO1
Goldfellow Starflower "Alli" ALO1 -> siirto avoimeen luokkaan

Onnittelut kaikille koirakoille taustajoukkoineen! :) Hienoa työtä!! :)

Maisa on harrastanut tämän päivän aivotyöskentelyä kotosalla, eli ollaan levätty, uneksittu ja vedetty lonkkaa oikein urakalla! ;) Huomenna paluu sorvin ääreen..

11.8.2012 Noutajien taipumuskokeet Lieksa

Tuomari Tuija Hukkanen

1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Suhtautuu ystävällisesti muihin koiriin ja vieraisiin ihmisiin

2.Uimahalu
Reippaasti veteen, ui hyvin ja määrätietoisesti

3.Hakuinto
Tasaisella vauhdilla ja koko alueen kattavaa hakutyötä tehnyt koira

4.Noutohalu
Lokeista oma-alotteiset ylösotot, maa-alueen ensimmäisellä variksella ohjaaja tukee koiraa jonka jälkeen koira ottaa muut itsenäisesti

5.Nouto-ote
Ensimmäisestä lokista pinnallinen, muutoin riistoista syvät ja pehmeät otteet

6.Palauttaminen
Suoraviivaisesti osa ohjaajalle käteen, osa jalkoihin

7.Reagointi laukaukseen
Rauhallinen ja tarkkaavainen

8.Itseluottamus ja aloitekyky
Hyvät tehtävien suorittamiseen

9.Yhteistyö
Miellyttävässä yhteistyössä ohjaajan kanssa

10.Yleisvaikutelma
Miellyttävässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa oleva nuori noutaja joka selvittää moitteettomasti tänään kaikki sille annetut tehtävät. Koira osoitta hyviä taipumuksiaan.

Taipumuskoe suoritettu hyväksytysti - NOU1


Huh huh, ohi on! Mie olen niin iloinen ja helpottunut! :D
Oltiin lähtöjärjestyksessä kuudentena aamupäiväryhmässä, eli kyseisen ryhmän toiseksi viimeinen koirakko. Sää oli melko haasteellinen, sillä koepaikalla oli täysin tyyntä eikä havaittavissa ollut tuulen virettäkään. Muutoin mukava, pilvinen mutta viileähkö päivä :) Katsoin muutaman ensimmäisen koiran suoritukset tasatakseni omaa verenpainettani, mutta lienee turha kertoa, että minua jännitti aivan mielettömän paljon kun Maisan kanssa astelimme odotuspaikalle.. Koepaikalle kävellessä Maisa oli aivan liekeissä - minä sensijaan meinasin halvaantua jännityksestä :D

Ensimmäisenä oli vesityö. Maisa oli niin innosta soikeana, että meinasi tulla vaikeuksia saada koira istumaan aloilleen. Vesityö ei sinällään minua jännittänyt, luotto koiraan oli 100% :) Ensimmäinen heitto tuli rannalta, koetoimitsija ränkätti ja heitti lokin rantaveteen. Maisa haki ja palautti lokin ilman ongelmia. Toinen heitto tuli veneestä laukauksen kera, ampuja oli rannalla. Laukaus kuulosti minun mielestä huisin mukavalta, kaikui kivasti :D Ja sitten takaisin asiaan.. Maisa haki ja palautti hienosti, ei moitittavaa.

Seuraavana vuorossa oli hakuruutu. Tämä on ollut viimeaikoina meidän vähän meidän murheen kryyni, useammissa treeneissä on viimeaikoina käynyt niin, että Maisa on käynyt haistelemassa jotain varista, muttei ole ottanut sitä suuhun.. Joillakin kerroilla syyksi on paljastunut esim. linnun paljas vatsa jossa ei ole sulkia tai erittäin verinen riista.. Mutta tiedä sitten mikä on lopullinen syy? Asiaan..
Hakuruudussa oli viisi riistaa valmiina + 1 heitto. Ensimmäisenä tuli motivointiheitto laukauksen kera ja toimihenkilöt tulivat pois ruudusta ennen kuin koiran sai lähettää. Laitoin Maisan tositoimiin ja koira syöksyi ensimmäisenä heitetylle varikselle, haisteli sitä ja jäi tuijottamaan minuun. Mietin jo hiljaa mielessäni, että tähänkö tämä taas meni.. Kannustin kuitenkin Maisaa ottamaan riistan ja hienosti neiti nappasikin sen suuhun ja palautti minulle käteen. Tästä saimme haun käyntiin ja loput riistoista tulikin itsenäisesti mitään kyselemättä :) Tuomari sanoi minulle, että koira osaa lukea minua kuin avointa kirjaa, epäili ensimmäisen riistan epävarmuuden johtuneen minun jännityksestä. Tämä on erittäin paljon mahdollista, sanoinkin tuomarille jälkeen päin että meinasin kysyä häneltä, että kuuliko hän minun sydämenlyönnit hakuruudun aikaan :D
Maisa haki ruudusta kaikkiaan viisi riistaa ja lunasti paikan jäljelle :)

Seitsemästä koirasta neljä pääsi jäljelle, me olimme Maisan kanssa viimeisiä. Meidän jälki vedettiin erittäin mielenkiintoiseen paikkaan, jälki lähti kahden metsätien risteyksestä erittäin kuivaan nuoreen mäntymetsään. Tuomarin saatellessa meidät jäljen alulle, mietin mielessäni, että mistä ihmeen kohdasta he ovat saaneet vedettyä jäljen. Edessä oli erittäin tiheästi pystyyn kuivaneita puun karahkoita..
Menimme Maisan kanssa merkattuun jäljen alkamispaikkaan ja lähetin koiran. Maisa sykäisi n. parin metrin päähän karahkoiden kohtaan ja jäi tuijottamaan minua. Annoin uudelleen "etsi"-käskyn ja Maisa juoksi viereiselle tielle nenä maassa. Kutsuin koiran takaisin ja lähetin uudelleen. Maisa jäi vetämään karahkoiden väliin siksakkia nenä maassa ja tässä vaiheessa mietin, että tähän tämä nyt tyssää. Hiljalleen Maisa lähti kuitenkin etenemään nenä maassa ja minun näköyhteys koiraan katosi välittömästi koiran mennessä karahkoiden ohi. En siis ollenkaan tiennyt mitä Maisa siellä touhusi, menikö edes oikeaan suuntaan. Hetken päästä kuulin helpotuksen sanat tuomarin suusta "Voit kutsua koiraa", minä intopiukkana tartuin pilliin ja kutsuin koiraa. Sieltähän se tyttö tulla tupsahti niiiin polleana pupu suussaan :) Jippiii!! En voi sanoin kuvailla sitä helpotuksen tunnetta :)

Sää oli todellakin haasteellinen, koirat eivät saaneet ruudussa eikä jäljellä minkäänlaista apua tuulesta, joten nenää täytyi käyttää tarkasti. Kokeessa oli mukana myös koiria, joilla oli valitettavasti epäonnea matkassa. Päivän toisena starttasi Goldfellow Starplayer "Max", mutta valitettavasti Maxin suoritus tyssäsi hakuruutuun, sillä koiraa kiinnosti enemmän muut hajut kuin riista. Lykkyä pyttyyn ja uutta yritystä kehiin! :)

Nämä olivat sekä Maisan, että minun ihkaensimmäiset taipparit. Tuomari oli aivan ykkösluokkaa, erittäin mukava ja kannustava ihminen, antoi koirille useita mahdollisuuksia yrittää ja ennenkaikkea antoi hyvää ja kannustavaa palautetta :) Tunnelma oli oikein mukava, ihmiset juttelivat keskenään ja kannustivat toisiaan. Minusta oli mukava saada tuntemattomilta ihmisiltä palautetta, toiset tykkäsi minun rauhallisesta ohjaustyylistä ja osa kävi kehumassa hienoa koiraa :) Taisipa joku tokaista, että "Minäkin haluan tuollaisen koiran".. Hih!

Kaikenkaikkiaan oikein mukavasti ja sujuvasti järjestetyt taipparit, kiitokset Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry:lle! :)

Rakkautta on..

..se tunne kun koira oikeasti palauttaa riistan käteen saakka <3 Laitat vain käden alle, ja kas, riista tulee nätisti ja pehmeästi kämmenelle. Siinä kiteytettynä meidän viime aikaiset taipparitreenit ;) Mutta ei ne suinkaan niin hienosti aina menneet..

SNJ:n leirin jälkeen ei kahteen viikkoon tehty mitään taipparihommia (tai ylipäätään mitään muutakaan treeniä) erittäin kipeän häntä-hotspotin takia.. Kyllä sitä vaan ymmärtää arvostaa tervettä koiraa!

Kaksi viikkoa sitten sunnuntaina kävimme Muuramessa Golden Ringin tokotiimin tutustumiskerrassa keräilemässä hyviä neuvoja siihen kuinka saisimme minun vasemman käden vierotettua Maisasta niin, että voisin seuruutuksessa heilutella kättä normaalisti. Meininki oli meidän osalta erittäin väsynyttä huonosti nukutun yön takia ja sain melkein nauruhepulit kun treenasin Maisan kanssa käden heilutusta. Maisa istui sivulla ja minä heilutin vasenta kättä, Maisan pää seurasi uskollisesti minun kättä. Meidän treenit muistutti enemmän Michael Jaksonin Thriller-biisin musiikkivideota kuin tokoa :D Eläkepäivillä ruetaan harrastamaan koiratanssia, sen homman Maisa hallitsis aika hyvin! ;) Mutta joo, takaisin peilin eteen ja käden vierotusta luvassa :) Porukassa treenaamisen hyvä puoli on se, että on monta silmäparia katsomassa mitä tapahtuu. Mielenkiintoisin huomio oli se, että kun annan koiralle luoksetulokutsun, minun etusormi heilahtaa :D Juuri niitä asioita, joita ei voi itse tajuta tai nähdä pakertaessaan yksin, eikä näin ollen voi vaikuttaa. Kaksin aina kaunihimpi ja kimpassa kivempi! Valitettavasti emme kuitenkaan päässeet mukaan tokotiimiin, mutta harjoitukset jatkuu! :)

Poseerauskuvia :)

Maratonipäivitystä kun kirjoittaa niin kaikenlaista tulee unohtaneeksi.. Järjestettiin Maisalle kuvaussessiot leiriviikolla, tässä näytille muutama otos :)

Kuva: Tiina Valonen

Kuva: Tiina Valonen

Kuikkakaulanen:)
Kuva: Tiina Valonen

Maisalla oli ilmeisesti hauskaa kun minä pompin valokuvaajan
takana, ainakin ilmeestä päätellen ;)
Kuva: Tiina Valonen

 Suuret kiitokset kuvista Tiinalle ja Arille!!! :)



Leirielämää ja lomailua

Loma on nyt lusittu ja maanantaina oli karu paluu arkeen. Unirytmissä voisi olla jonkin verran korjattavaa loman jäljiltä.. ;) Palataan kuitenkin ajassa pari viikkoa taaksepäin..

Maanantaina aamupäivällä auton nokka kääntyi kohti Tammelaa ja Suomen Noutajakoirajärjestön kesäleiriä (vihdoinkin;), ajettavaa oli edessä n.450km. Ajelimme Maisan kanssa kaksin ja auto oli niin täynnä tavaraa, ettei sinne olisi kyllä kanssamatkustajia mahtunut :) Viiden aikoihin iltapäivällä saavuimme leirialueelle Tiinan, Arin, Johannan ja Mikon huomaan :) Muilla oli asuntovaunut, mutta me Maisan kanssa nukuimme reippahasti teltassa kun kerran leireilemään lähdettiin! Kiitos vaan herrasväelle teltan pystytysavusta! :) Ensimmäinen ilta menikin asettautuessa aloilleen, haistellessa leiritunnelmaa, tutustuessa leirialueeseen ja uusiin ihmisiin.. Ja ainiin, ne leirikisat :D Meillä oli aika hyvä joukkue, eikä silti voitettu!!

Tiistaina oli Maisan lepopäivä seuraavan päivän tokokoetta silmällä pitäen, siispä lähdin katsomaan Johannan mukaan nometreenien ALO ei tulosta-ryhmää, jonka kouluttajina toimivat Ville Suhonen, Jammu Koivuhuhta ja Antti Tarkkala. Treenit vedettiin isolla pellolla ja ryhmä jaettiin kolmeen osaan, josta koirakot lähtivät määrätyn kouluttajan mukaan tekemään tehtäviä, jokainen ryhmä eri puolille peltoa. Seurasimme kunkin kouluttajan rastilla ryhmiä ja ihan hyviä vinkkejä sieltä tulikin. Koirakot kiersivät rastit myötäpäivään ja me mentiin vastapäivään, näin nähtiin mahdollisimman paljon eri koirakoita. Lajin parissa aloittelittelevana ihmisenä opin päivän aikana valtavasti ja siellä kyllä huomasi, että olemassa on ainakin yhtä monta erilaista koulutus/ohjaustyyliä kuin oli koirakoitakin :) Mukavasti sai vinkkejä niin lähipillityksen harjoitteluun kuin linjaharjoituksiinkin, joidenka opettelu on meillä Maisan kanssa vielä edessä päin. Kunhan ensin ne taipparit, kehkeh.. ;) Olin päivän koulutuksista niin innoissaan, että Johannan täytyi kokemusta omaavana nome-ihmisenä rueta opettamaan minulle kuinka opetan koiralle pysäytyspillityksen. Tuskin maltan odottaa, että päästään hyödyntämään hyviä neuvoja ;) Tämä laji kyllä viimeistään nyt imaisi minut mukaansa ja olen valtavan tiedonjanoinen, imen oppia ja neuvoja kuin pesusieni.. :)

Keskiviikkona olikin vuorossa tokokokeet. Edellisenä päivänä Maisa oli levossa ja vain erittäin kevyellä liikunnalla.. Ei olis ehkä pitänyt! Luulin, että Maisa olisi erittäin väsynyt uudesta ympäristöstä, teltassa nukkumisesta, uusista ihmisistä.. Ja mitä vielä! Neiti oli aivan liian energinen ja paineli kokeessa menemään villahousut tulessa, josta kertoo seuraavanlainen tulos:

Tottelevaisuuskoe Tammela 11.7, Tuomari Ralf Björklund
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 6,5
Seuraaminen taluttimetta 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

ALO2 152p.

Luoksepäästävyys oli hyvä, Maisa istui sivulla, tarjosi tuomarille tassua :)
Paikalla makaaminen.. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn, mutta tuomari ei ilmeisesti sitä kuullut, tai halunnut kuulla :D Sanoi, että maahanmeno voisi tapahtua hieman nopeammin.. Maisa nuuski vähän, mikä tiputti pisteen verran.
Seuraaminen kytkettynä, villahousut kirjaimellisesti tulessa. Maisa oli kuin villihevonen, keuli varmaan n. koko matkan :D Tässä näkyi liikuttamattomuus ja erittäin suuri innokkuus. On vaan niin hauskaa, että on pakko loikkia sivulla!
Seuraaminen taluttimessa, villahousut edelleen tulessa.. Ensimmäistä kertaa ikinä Maisa poistui sivulta, kirmasi lähes hepuleissa muutaman metrin edelle ja kääntyi minuun päin, istui ja katsoi innoissan, että mitä tehdään seuraavaksi!! Pystyin niin sieluni silmin näkemään, kuinka apina hakkasi lautasia raivokkaasti Maisan pään sisällä :D Kaaviota edetessämme neiti kuitenkin rauhoittui ja malttoi seurata nätisti. Energiaa oli vain niiiin liikaa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, jo toistamiseen meidän murheenkryyni. Tähän täytyy kyllä panostaa ennen seuraavaa koetta! Lähdettiin liikkeelle, annoin maahanmeno-käskyn, jäi seisomaan, annoin kaksoiskäskyn, eikä mitään tapahtunut. Maisa on ehkä unohtanut mikä se sellainen liike on :))
Luoksetulo oli hyvä, tuli reipasta vauhtia eikä kaahannut kehänauhoistakaan yli ;) Tuli nätisti suoraan sivulle.
Seisominen seuraamisen yhteydessä meni erittäin hyvin, oisko edistänyt askeleen tai kaksi mistä puolen pisteen vähennys.
Estehyppy, napakymppi, ei korjattavaa tai muutettavaa :)

Lopussa tuomari sanoi, että on ehkä hankalaa kouluttaa noin energistä koiraa, mutta sitä vauhtia tulevissa luokissa tarvitaan :) Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen kakkostulokseen, alunperin meidän ei pitänyt edes ilmoittautua, koska lähtökohdat kokeeseen ovat niin erilaiset kuin kotona. Kun rotujärjestö maksoi starttimaksun, niin samakos tuo oli käydä kokeilemassa kuinka meidän käy :) Koko kokeen ajan satoi vettä aivan kaatamalla ja paikkamakuussa hieman jännitti, että nouseeko koira ravistelemaan itseään.. Monelle koiralle kävi niin, että vesisade oli liikaa. Koe järjestettiin siis nurmikentällä, ja varsinkin estehyppy ja liukas nurmikko ei ole mikään hyvä yhdistelmä. Monet koirat liukastelivat hypyssä ja joku koira taisi loukatakin itsensä :(
Tästä kokeesta opittiin taas valtavan paljon, etenkin minä opin tuntemaan jälleen enemmän Maisaa ja koiruuden voimavaroja :)

Koska kokeessa Maisalla oli niin valtavasti energiaa, päätin mennä koiruuden kanssa iltapäiväksi nometreeneihin klinikalle, jossa teimme ajojahti-tyyppistä harjoitusta sänkipellolla. Kouluttajina toimivat Ville, Jammu ja Antti. Koirat jaettiin A ja B ryhmään (molemmissa n. 6 koirakkoa), toinen ryhmä meni toiseen päähän peltoa ja toinen toiseen päähän. Me kuuluimme Maisan kanssa A ryhmään, joka lähti ensimmäisenä "ajamaan ylös", toisin sanoen asetuimme riviin pellon vastakkaiselle puolelle, toisessa kädessä koira ja toisessa pari damia. Lähdimme yhtenä rintamana kulkemaan kohti B ryhmää, joka oli asettunut riviin pellon toiselle reunalle. Sorsapillit ränkättivät ja me viskoimme dameja. Siinä oli työ pitää koira hallinnassa samalla kun heittää itse dameja ja niitä lentelee joka puolella ;) Erittäin hyvää malttiharjoitusta! Heiteltyämme damit kävelimme B ryhmän taakse katsomaan heidän toimintaansa. Heillä oli nyt tehtävänä lähettää rivistä yksi koira kerrallaan hakemaan dami, jokainen omalla vuorollaan. Kouluttaja/t antoivat koirakoille palautetta ja jos noudossa oli jotain mikä meni pieleen, lähetettiin koira samantien uuteen noutoon. Sama homma tehtiin toisin päin, eli me jäimme katselemaan pellon toiselle puolelle lentäviä dameja ja odottamaan omaa vuoroa. Tämä toimii mielestäni erittäin hyvin monenlaisille koirille, on erittäin motivoitua ja harjoittaa paljon malttia. Olimme Maisan kanssa heti ensimmäisenä työskentelyvuorossa, laskin Maisan vapaaksi, lähetin noutoon ja intoahan piisasi. Maisa lähti kuin tykin suusta ja haki damin. Kanto-otteet on Maisalla vähän hakusessa, ottaa damista kiinni siitä kohti mistä saa, tätäkin voisimme kotona harjoitella :) Palauttaminen on hieman verkkaista, tulee kuitenkin juosten, muttei yhtä vauhdilla kuin lähtee. Tästä saimme palautetta, että damin palautuksia on treenattava. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että Maisa toi damit käteen saakka sillä välillä meillä on ollut ongelmana se, että dami sylkäistään minun eteen. Eräältä kouluttajalta saimme oikein fiksun neuvon, että jos koira luovutuksessa hyppää damin perään, niin rätkäse sitä damilla naamaan.. Hänen neuvot minä jätän kyllä aivan omaan arvoonsa, ei ole meidän juttu, enkä muutenkaan kyseisen kouluttajan suusta kuullut oikeastaan mitään järkevää. Toiset kehoittaa harjoittelemaan palautuksia ja toinen rätkäisemään damilla naamaan, mahtaisikohan Maisa palauttaa moisen kohtelun jälkeen yhtä ainuttakaan damia.. No, takaisin asiaan. Kouluttaja pyysi minua menemään n.40m päähän, ääntelemään, heittämään damin ja palaamaan takaisin, hän pitelisi sillä välin koiraa. Minä tein työtä käskettyä, palasin takaisin ja lähetin Maisan noutoon. Mielestäni palautus menikin nyt paremmin. Maisa teki vielä pari noutoa, mutta alkoi väsyä siinä suhteessa, että vetäydyttiin kuunteluoppilaiksi :) Kouluttajilta sain paljon vinkkejä perustyön tekemiseen, ehdottivat mm. että laittaisin koiran istumaan, antaisin damin suuhun ja kävelisin vain koiran ympärillä koiran istuessa ja kehuisin sitä paljon. Suussa ei välttämättä tarvitse olla dami, myös kuulemma sukkakin kelpaa, kunhan koira tykkää! Paljon kouluttajat korostivat, että harjoitukset on pilkottava osiin, harjoiteltava osa kerrallaan ennenkuin lähdetään tekemään kokonaista harjoitusta, esimerkiksi markkeerausta. Olin erittäin tyytyväinen koulutukseen, kiitoksia neuvoista ja opeista Villelle ja Jammulle! :)

Tiistai-iltana leirissä oli ainakin yksi erittäin väsynyt koira :)

Torstaina menimme jälleen nomeilemaan ja olimme ALO ei tulosta -ryhmässä. Osa porukasta meni harjoittelemaan vesilinjaa, mutta koska se on meille vielä aivan vierasta aluetta, menimme yhden kouluttajan mukana tekemään kuivan maan harjoituksia. Tämä kouluttaja keskittyy ohjaajiin ja niihin virheisiin joita ohjaaja tekee. Olimme Maisan kanssa ensimmäisenä vuorossa, kouluttaja pyysi tekemään ensin yhden noudon damilla. Veimme Maisan kanssa damin n. 15m päähän ja palasimme lähetyspaikalle. Lähetin ja Maisa palautti damin nätisti käteen saakka. Sitten oli vuorossa keskustelua, mitä minä tein väärin ja miksi koira teki niinkuin teki. Joidenkin mielestä verkkaiseen palautukseen oli syynä se, että minä menin kyykkyyn kun Maisa lähti tulemaan luokse. Kouluttaja laittoi minut n. 50m päähän leikkimään damilla Maisan kanssa , käänsi minulle selkänsä ja rupatteli muiden kanssa. Leikki kesti ilmeisesti liian kauan, eikä minua millään tavalla opastettu miten minun olisi pitänyt leikkiä damilla koiran kanssa, kun meillä päin ei ole ollut tapana leikkiä damilla.. :) Kouluttaja pyysi meitä tekemään saman homman uudelleen kuin aikaisemmin, eli veimme Maisan kanssa damin ja palasimme lähetyspaikalle. Lähetin Maisan, koira meni damille, otti damin suuhun, kääntyi minuun päin ja kävi maahan dami suussaan. Ei tullut luokse kutsusta. Tsädääm, olemme samassa tilanteessa kuin keväällä, jonka luulin olleen jo historiaa. Hain koiran ja damin, palasimme muiden luokse ja kouluttaja ei oikein sanonut mitään. Ehkä tilanne olikin vähän päinvastainen mitä hän oli ajatellut tapahtuvan.. Keskustelimme jotakin, mutta olin niin hämmentynyt tilanteesta, etten muista oikein muuta kuin sen, että sanoin olevani vasta-alkaja koiran kouluttamisessa koska Maisa on ensimmäinen koirani ja tarvitsen neuvoja ja ohjeita eteenpäin pääsemiseksi. Kouluttaja pyysi minua istumaan paikalleni ja palataan asiaan myöhemmin. Koulutus jatkui ja aihekin jo vaihtui, eikä "palattu asiaan" enää myöhemmin. Olin erittäin pettynyt, sillä meidät ajettiin varmaankin tarkoituksettomasti tilanteeseen josta minulla ei ole omin neuvoin pois pääsyä. Ja koskaan treenejä ei pidä lopettaa epäonnistumiseen, sillä mitä tekee koira ensi kerralla? Samalla tavalla kuin viimeksikin.. Jäi kertakaikkiaan todella huonot fiilikset tästä koulutuksesta :(

Illalla menimme katsomaan kouluttajien järjestämää nomen koulutusnäytöstä. Mukavaa oli katsoa kouluttajien omaa työskentelyä koirien kanssa :) Edelleen mielessä kalvoi kuitenkin omat pieleen menneet treenit.. Mikko osoittautuikin pelastavaksi enkeliksi ja kysyi Hukkasen Tuijalta ehtisikö hän vilkaisemaan Maisaa ja Tuija hetkeäkään epäröimättä suostui. Hain Maisan paikalle, mutta kouluttajista Piki ottikin meidät haltuunsa ja kun kerroin meidän tilanteen, hänellä oli välittömästi ajatus mitä meidän pitää tehdä. Piki otti Maisan ja damin, meni vähän syrjempään ja alkoi leikkiä Maisan kanssa damilla. Piki meni itse kyykkyyn ja veteli damia peltoa pitkin "härnäten" koiraa ja herättäen saalistusvietin. Maisa intopiukkana yritti käydä damiin kiinni ja Piki heitti damin ihan lähelle, koirasta pois päin. Maisa sykäisi damin perään, otti sen suuhun ja jäi makuulleen. Tässä kävi ilmi tilanne, joka meillä oli jo päivällä. Piki otti käyttöön toisen damin ja houkutteli sillä Maisan takaisin luokseen, otti alkuperäisen damin koiran suusta ja aloitti homman alusta. Tähän harjoitteeseen sisältyy paaaljon kehuja ja koiran innostamista :) Heitto tehdään aina tarpeeksi lähelle ja vastakkaiseen suuntaan missä koira on. Heittoja tehdään yhdellä leikkikerralla max. 6 ja homma lopetetaan siihen kun koiran into on huipussaan. Leikkihetki on siis erittäin lyhyt, siksi tätä voi tehdä päivässä n.3kertaa. Lopussa juttelimme Pikin ja Tuijan kanssa ja he sanoivat, ettei koira vielä ymmärrä miten damin kanssa täytyy toimia. Ohjeeksi saatiin tehdä tätä harjoitusta kahden viikon ajan, eikä sen kahden viikon aikana treenata yhtään mitään muuta. Näin teemme koirasta damihullun ;) Illalla Piki piirsi paperille vielä treeniohjeet kuinka koira otetaan haltuun tämän kahden viikon operaation jälkeen. Sama harjoitus sopii useille koirille malttiharjoitukseksi, siitä kerron enemmän kunhan aihe tulee ajankohtaiseksi :) Mutta sorsapilli on nyt laitettu tilaukseen, sitä odotellessa ;)
Oloni muuttui tämän jälkeen arvatenkin erittäin helpottuneeksi, nyt meillä on avaimet etenemiseen :) Suurimmat kiitokset Pikille, Tuijalle, sekä Mikolle ja Johannalle!! Olette pelastavia enkeleitä! :)

Perjantaina menimme aamusta tarkkikselle Pii Huuskon oppiin. Siellä aiheena olivat luoksetulo ja nome-seuraaminen. Luoksetulo oli Maisan kanssa aika simppeli, "tänne"-kutsulla tuli sivulle. Tokossa meillä on luoksetulokäskynä "sivu", mutta sitä ei sotketa nomepuolelle. Kokeilin luoksetuloa myös noutohommissa käytettävällä pilli-kutsulla, mutta Maisa ei lainkaan ymmärtänyt mikä on homman nimi kun eihän hän ole edes hakemassa mitään. Tätä palaamme vahvistamaan takaisin ruokakupille :)
Nome-seuraaminen on meillä harjoituksen alla. Seuraaminen saa olla väljää eikä koira ota kontaktia. Tähän olen ottanut käskyn "sivulla", koska tokossa meillä on "seuraa"-käsky. Maisa on vähän kaikki tai ei mitään-tyyppiä ja on hihnassa kuin villihevonen tai sitten kontaktissa :D Täytyisi löytää sellainen välivaihde ;)
Leiri oli kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ja supermukava, kiitokset seuralaisille! :) Ihmiset oli ystävällisiä ja tuntemattomien kanssa juuttui helposti rupattelemaan koiraa lenkittäessä :) Säät olivat ihan mukavat, pitkälti lämmintä ja pilvistä, välillä aurinkoa ja sitten taas sadetta.. Kylmien ja kosteiden öiden takia sain erittäin ikävän räkätaudin leirikaveriksi, mutta se ei onneksi haitannut menoa :) Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen!!

Perjantaina matka jatkui kohti Hämeenlinnaa jossa yövyimme Helin ja Taikan luona. Suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta!! :)
Lauantaina saimme päähänpiston ja auton nokka kääntyikin Riihimäelle moikkaamaan Emmiä ja hänen koiriaan. Emmin luona asustelee Maisan puolisisko Sohvi ja Sohvin tytär Ruusu sekä Sissi. Maisan mielestä tämä oli varmasti yksi parhaimmista päähänpistoista ;)

Maisa ja Ruusu, sielunsiskot :)

Maisa ja Ruusu

Maisa ja puolisisko Sohvi :)

Taika, Ruusu ja Maisa

Vierailun jälkeen matka jatkui Virroille kultaistennoutajien rotujärjestön Golden Ringin leirille. Leirillä oli sunnuntaina kultaistennoutajien rotunäyttely, jossa Maisan kasvattajan Helin koira Goldfellow Lovechild "Lilja" pärjästi hienosti ollen 78 nartun joukosta PN2, VASERT. Onnea vielä Helille!! :)

Tämä leiri meni levätessä ja höntsäillessä. Kiitoksia seurasta Helille, Jennille ja pienelle miehelle Ukkikselle! :) Kaksi leiriä putkeen oli aivan liikaa sekä minulle, että Maisalle. Aivan liikaa koiria, liian pitkään, joka puolella. Meinasi jo ahdistus iskeä :D Olin kertakaikkisesti niin väsynyt, etten jaksanut edes seurata koulutuksia. Maanantaina minun oli tarkoitus lähteä iltapäiväksi katsomaan nomekoulutuksia, mutta 4½h päiväunet vei voiton :) Tiistaiaamun vepe-koulutus oli ainoa, johon osallistuttiin. Maisa kävi tekemässä veneestä hypyn ja ensimmäistä kertaa veneen hakemisen, joka onnistui aivan superhienosti! :)

Nomekouluttajat oli samassa mökissä meidän kanssa, siispä pystyi tekemään löytöjä ;) Kani rappusilla..

..ja riistat saunan lattialla :)

Viimeisen aamun fiilikset.. Toiset oli jo tikkana pystyssä, mutta meille olisi Maisan kanssa uni vielä maistunut :)

Väsynyt koira vihdoin kotona :)

Tiistai-iltana pääsimme vihdoin kotiin!
Sohvalla kölliessäni huomasin Maisan hännässä jotakin epämääräistä ja karvojen seasta paljastuikin tämän kesän ensimmäinen hotspotti.. Maisan osalta leirielämä vaihtuikin heti kotiin saapuessa viikon sairaslomaksi :( Erittäin kivulias, kutiseva ja sitkeä tapaus.

Illalla kotipihasta näkyi erittäin hulppea luonnonnäytelmä, kaunista! :)

Toipilas :(

Onneksi Maisa on jo paaaljon paremmassa kunnossa, toissapäivänä leikki ensimmäistä kertaa viikkoon omilla leluillansa :)

Pahoitteluni vielä kaikille lukijoille, koko teksti näyttää aivan sanaoksennukselle! Oli erittäin hankalaa koota kahden viikon tapahtumat yhteen päivitykseen mahdollisimman lyhyessä muodossa..  Toivottavasti selvititte tämän lukumaratoonin! :)

L O M A ! !

Perjantaina se sitten pyörähti käyntiin, nimittäin minun ensimmäinen palkallinen loma joka onkin ruhtinaalliset kaksi viikkoa! :) Lomalle on suunnitteilla oikein speciaalia ohjelmaa koirailun ja leireilyn merkeissä!

Haettiin Maisan kanssa tässä taannoin kultaistennoutajien rotujärjestön Golden Ringin tokotiimiin. Perjantaina tulikin ikään kuin loman alkajaisiksi viesti sähköpostiin jossa kerrottiin, että meidät on neljän muun koirakon kanssa kutsuttu tokotiimin seuraavaan kokoontumiskertaan joka pidetään 29.7 Muuramessa. Kokoontumiskerralla katsotaan yleisesti koirakon yhteistyötä ja asennetta tokon treenaamista kohtaan ennen varsinaista päätöstä ryhmään pääsemisestä. Samalla me päästään näkemään ryhmän toimintaa ja ryhmässä tällä hetkellä olevia koirakoita. Myöskin ystäväni Tiia sai Onni-koiransa kanssa kutsun kokoontumiskertaan! :) Nyt vaan peukut pystyyn, että päästäisiin mukaan tiimiin!! :)

Kun loma on nyt aloitettu oikein mukavissa tunnelmissa niin toivotaan sen jatkuvan samalla tavalla :) Tämä päivä on pakkailtu ahkerasti ja huomisaamuna auton nokka kääntyy kohti Tammelaa ja Suomen Noutajakoirajärjestön leiriä! Olemme leirillä ma-pe, tarkoituksena meillä on treenailla tokoa ja nomea. Joskin alkuviikko menee Maisalla levossa ja haistellessa leirin meininkiä, sillä keskiviikkona meillä on edessä tokokoe. Kokeessa käydään Suomen Noutajakoirajärjöstön joukkuemestaruus ja meillä on kunnia kuulua Golden Ringin tokojoukkueeseen :) Maisan lepäillessä alkuviikon minä aijon olla haukkana katsomassa eri lajien treenejä ja imemässä kaiken mahdollisen opin itseeni ;)
Ettei loput lomasta kuitenkaan ihan kotona istumiseksi menisi niin perjantaina siirrymme leiriltä yhdeksi yöksi Hämeenlinnaan ja välietapin jälkeen jatkamme lauantaina matkaa Virroille kultaistennoutajien rotujärjestön GR:n leirille ;) Tällä leirillä meidän on tarkoitus olla la-ti. Koulutuksiin ilmoittaudutaan vasta paikan päällä edellisenä iltana, joten vielä ei ole haisua mitä treenataan. Pieni ajatus minulla oli, että kokeilisi Maisan kanssa ensimmäistä kertaa mejää nyt kun siihen on mahdollisuus konkareiden ohjauksessa :)

Leireiltä on odotettavissa paljon uuden oppimista ja mukavaa yhdessäoloa! Tapaamme leireillä meille entuudestaan tuttuja, ihania ihmisiä ja koiria, mutta tutustumme myös moniin uusiin ihmisiin ja koiriin :)

Toivotamme Maisan kanssa kaikille mukavia ja aurinkoisia kesäpäiviä, blogi hiljenee nyt n.1½viikoksi. Palataan asiaan tuhdin päivityksen muodossa leirien jälkeen! :)

Tsuidaduida, osaat sä uida..

Käytiin eilen tallustelemassa naapurin ja hänen kultaistensa kanssa läheiselle lintutornille lähes umpeen kasvanutta polkua.. Muistot ovat mukavat ;)

Tämän perusteella ei taippareissa tule ainakaan vesinouto olemaan minkäänlaisessa kaislikossa ongelma :)
Veteen ei siis ollut heitetty mitään, polskutteli vain omaksi ilokseen.. Ja ääniä kannattaa laittaa vähän pienemmälle, ellei halua kuunnella minun kiljumista ;)

Lenkin jälkeen Maisa oli niin mudan peitossa, että vuorossa olikin koko koiran pesu pitkästä aikaa. Samassa olikin hyvä sauma pirauttaa kasvattajalle josko Tura-Maisan trimmaus onnistuisi lähiaikoina, ja käsky kävikin heti samana iltana.. ;)

Ennen..

..ja jälkeen! On neiti kyllä ihan sen näköinen, että on päässyt parturissa käymään ;)

Ja tänään näkyikin sitten puskareissun tulokset! En suosittele kenellekään sellaiseen pöheikköön menemistä kapreissa ja lenkkareissa.. Oli nimittäin hieman nokkosia, itikoita, mäkäräisiä ja muita öpyköitä! Nyt on niin turvotuksesta pinkeät nilkat, että nahka oikein soi.. Tää on varmaan niitä harrastuksen varjopuolia ;)

Vepetreeniä

Käytiin taas tänään vähän vepeilemässä Maisan kanssa! Vuorossa oli esineen vienti veneeseen. Meillä toimii väliaikaisesti vientiesineenä nahkainen musta patukka, joka tulee jossain vaiheessa elinkaartansa uppoamaan.. Mutta ei vielä ;) Uusi patukka on siis hankintalistalla, kunhan joskus eteen sattuisi sopiva ja vieläpä veteen tarkoitettu kelluva versio. Damit eivät siis missään tapauksessa ole edes vaihtoehto, sillä meillä ne kuuluu nomeiluhommiin. Ettei vaan menisi puurot ja vellit sekaisin.. :)

Mutta sitten itse asiaan! Otettiin Maisalle pari vientiä kuivalla maalla ennen veteen menoa. Viennissä maalla ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmia, joten ei kun rohkeasti veteen.. Treenien ohjaajat kysyivät aluksi, haluanko lähettää koiran maalta vai vedestä. Maisa ei ole siis tehnyt vientiä vedessä missään vaiheessa, mutta ajattelin kokeilla josko maalta lähettäminen onnistuisi suoraan.. Ei se ota jos ei anna, niin kai ne sanoo ;)
Ensimmäisellä kerralla vene oli suht lähellä rantaa, ettei koiran tarvitse uida kuin ihan lyhyt matka. Pyysin Maisan minun sivulle, lykkäsin patukan suuhun ja käskynä meillä tässä liikkeessä toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan "Vie". Apuna käytän vielä tässä vaiheessa käsiohjausta, eli näytän koiralle kädellä suuntaa minne pitäisi suunnata (en tiedä onko tämä enemmän henkinen tuki minulle kuin koiralle ;). Käskyn saatuaan Maisa lähti tekemään työtä käskettyä ja ilman ongelmia toimitti patukan veneelle ja vastineeksi sai sieltä palkan. Tässä vaiheessa minun suu loksahti auki ja leuka tipahti varmaan maahan saakka, ensimmäinen vienti ilman ongelmia!! Uskomaton neiti, jälleen en voi kun ihmetellä tuota työskentelymotivaatiota ja itsenäistä tekemistä, siinä ei paljon mammalta kyselty, että mitä tässä pitäis tehdä! :)
Sama toistettiin useaan otteeseen ja kerta kerralta uintimatkaa pidennettiin. Pidemmillä matkoilla Maisa lähti lähetyksen jälkeen reippaasti veteen, pysähtyi ja jäi tuijottamaan venettä. Ilmeisesti aivoissa kävi tiukka puntarointi, että kannattaako lähteä lihapullan takia tuonne saakka ;) Heti kun toinen ohjaajista kutsui veneeltä Maisaa, matka jatkui ongelmitta.
Patukan luovutuksessa veneellä oli hieman hätäilyä kun veneessä oleva ohjaaja oli vähän turhan valmiina makupalan kanssa vastaanottamassa koiraa. Tästä seuraa Maisan kohdalla aina se, että sylkäisee esineen suustaan kun on jotain parempaa tarjolla. Lopussa homma menikin hienosti niin, että ensin tuotiin esine käteen saakka ja sitten annettiin vasta palkka :)

Treenitaskuni etureunaan on brodeerattu "The Töhös" ja loppuun tulikin ohjaajilta kommentti, että "Hyvä töhötiimi!".. Ovatkohan he nähneet treeneissä muitakin töhöjä, hih.. ;)
Kyllä vepeily on mukavaa (ja märkää) touhua!! :)

Odotellaan..

"Vie!"

Vientiä..

Palautus..

Ja intoa riitti vaikka muille jakaa! :)

Sitten vähän loppukevennystä, sillä aina onnistuneet kuvat eivät kerro aivan kaikkea ;)

"Laske irti jo! Mie tiiän, että miun on nyt mentävä!!"

Maisan motto; "Nyt mennään, eikä meinata!"

Suuret kiitokset kuvista minun hovikuvaajalleni Joselle! :)