Leirielämää ja lomailua

Loma on nyt lusittu ja maanantaina oli karu paluu arkeen. Unirytmissä voisi olla jonkin verran korjattavaa loman jäljiltä.. ;) Palataan kuitenkin ajassa pari viikkoa taaksepäin..

Maanantaina aamupäivällä auton nokka kääntyi kohti Tammelaa ja Suomen Noutajakoirajärjestön kesäleiriä (vihdoinkin;), ajettavaa oli edessä n.450km. Ajelimme Maisan kanssa kaksin ja auto oli niin täynnä tavaraa, ettei sinne olisi kyllä kanssamatkustajia mahtunut :) Viiden aikoihin iltapäivällä saavuimme leirialueelle Tiinan, Arin, Johannan ja Mikon huomaan :) Muilla oli asuntovaunut, mutta me Maisan kanssa nukuimme reippahasti teltassa kun kerran leireilemään lähdettiin! Kiitos vaan herrasväelle teltan pystytysavusta! :) Ensimmäinen ilta menikin asettautuessa aloilleen, haistellessa leiritunnelmaa, tutustuessa leirialueeseen ja uusiin ihmisiin.. Ja ainiin, ne leirikisat :D Meillä oli aika hyvä joukkue, eikä silti voitettu!!

Tiistaina oli Maisan lepopäivä seuraavan päivän tokokoetta silmällä pitäen, siispä lähdin katsomaan Johannan mukaan nometreenien ALO ei tulosta-ryhmää, jonka kouluttajina toimivat Ville Suhonen, Jammu Koivuhuhta ja Antti Tarkkala. Treenit vedettiin isolla pellolla ja ryhmä jaettiin kolmeen osaan, josta koirakot lähtivät määrätyn kouluttajan mukaan tekemään tehtäviä, jokainen ryhmä eri puolille peltoa. Seurasimme kunkin kouluttajan rastilla ryhmiä ja ihan hyviä vinkkejä sieltä tulikin. Koirakot kiersivät rastit myötäpäivään ja me mentiin vastapäivään, näin nähtiin mahdollisimman paljon eri koirakoita. Lajin parissa aloittelittelevana ihmisenä opin päivän aikana valtavasti ja siellä kyllä huomasi, että olemassa on ainakin yhtä monta erilaista koulutus/ohjaustyyliä kuin oli koirakoitakin :) Mukavasti sai vinkkejä niin lähipillityksen harjoitteluun kuin linjaharjoituksiinkin, joidenka opettelu on meillä Maisan kanssa vielä edessä päin. Kunhan ensin ne taipparit, kehkeh.. ;) Olin päivän koulutuksista niin innoissaan, että Johannan täytyi kokemusta omaavana nome-ihmisenä rueta opettamaan minulle kuinka opetan koiralle pysäytyspillityksen. Tuskin maltan odottaa, että päästään hyödyntämään hyviä neuvoja ;) Tämä laji kyllä viimeistään nyt imaisi minut mukaansa ja olen valtavan tiedonjanoinen, imen oppia ja neuvoja kuin pesusieni.. :)

Keskiviikkona olikin vuorossa tokokokeet. Edellisenä päivänä Maisa oli levossa ja vain erittäin kevyellä liikunnalla.. Ei olis ehkä pitänyt! Luulin, että Maisa olisi erittäin väsynyt uudesta ympäristöstä, teltassa nukkumisesta, uusista ihmisistä.. Ja mitä vielä! Neiti oli aivan liian energinen ja paineli kokeessa menemään villahousut tulessa, josta kertoo seuraavanlainen tulos:

Tottelevaisuuskoe Tammela 11.7, Tuomari Ralf Björklund
Luoksepäästävyys 10
Paikalla makaaminen 9
Seuraaminen kytkettynä 6,5
Seuraaminen taluttimetta 7
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0
Luoksetulo 9
Seisominen seuraamisen yhteydessä 9,5
Estehyppy 10
Kokonaisvaikutus 8

ALO2 152p.

Luoksepäästävyys oli hyvä, Maisa istui sivulla, tarjosi tuomarille tassua :)
Paikalla makaaminen.. Jouduin antamaan kaksoiskäskyn, mutta tuomari ei ilmeisesti sitä kuullut, tai halunnut kuulla :D Sanoi, että maahanmeno voisi tapahtua hieman nopeammin.. Maisa nuuski vähän, mikä tiputti pisteen verran.
Seuraaminen kytkettynä, villahousut kirjaimellisesti tulessa. Maisa oli kuin villihevonen, keuli varmaan n. koko matkan :D Tässä näkyi liikuttamattomuus ja erittäin suuri innokkuus. On vaan niin hauskaa, että on pakko loikkia sivulla!
Seuraaminen taluttimessa, villahousut edelleen tulessa.. Ensimmäistä kertaa ikinä Maisa poistui sivulta, kirmasi lähes hepuleissa muutaman metrin edelle ja kääntyi minuun päin, istui ja katsoi innoissan, että mitä tehdään seuraavaksi!! Pystyin niin sieluni silmin näkemään, kuinka apina hakkasi lautasia raivokkaasti Maisan pään sisällä :D Kaaviota edetessämme neiti kuitenkin rauhoittui ja malttoi seurata nätisti. Energiaa oli vain niiiin liikaa.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, jo toistamiseen meidän murheenkryyni. Tähän täytyy kyllä panostaa ennen seuraavaa koetta! Lähdettiin liikkeelle, annoin maahanmeno-käskyn, jäi seisomaan, annoin kaksoiskäskyn, eikä mitään tapahtunut. Maisa on ehkä unohtanut mikä se sellainen liike on :))
Luoksetulo oli hyvä, tuli reipasta vauhtia eikä kaahannut kehänauhoistakaan yli ;) Tuli nätisti suoraan sivulle.
Seisominen seuraamisen yhteydessä meni erittäin hyvin, oisko edistänyt askeleen tai kaksi mistä puolen pisteen vähennys.
Estehyppy, napakymppi, ei korjattavaa tai muutettavaa :)

Lopussa tuomari sanoi, että on ehkä hankalaa kouluttaa noin energistä koiraa, mutta sitä vauhtia tulevissa luokissa tarvitaan :) Kaikenkaikkiaan olen tyytyväinen kakkostulokseen, alunperin meidän ei pitänyt edes ilmoittautua, koska lähtökohdat kokeeseen ovat niin erilaiset kuin kotona. Kun rotujärjestö maksoi starttimaksun, niin samakos tuo oli käydä kokeilemassa kuinka meidän käy :) Koko kokeen ajan satoi vettä aivan kaatamalla ja paikkamakuussa hieman jännitti, että nouseeko koira ravistelemaan itseään.. Monelle koiralle kävi niin, että vesisade oli liikaa. Koe järjestettiin siis nurmikentällä, ja varsinkin estehyppy ja liukas nurmikko ei ole mikään hyvä yhdistelmä. Monet koirat liukastelivat hypyssä ja joku koira taisi loukatakin itsensä :(
Tästä kokeesta opittiin taas valtavan paljon, etenkin minä opin tuntemaan jälleen enemmän Maisaa ja koiruuden voimavaroja :)

Koska kokeessa Maisalla oli niin valtavasti energiaa, päätin mennä koiruuden kanssa iltapäiväksi nometreeneihin klinikalle, jossa teimme ajojahti-tyyppistä harjoitusta sänkipellolla. Kouluttajina toimivat Ville, Jammu ja Antti. Koirat jaettiin A ja B ryhmään (molemmissa n. 6 koirakkoa), toinen ryhmä meni toiseen päähän peltoa ja toinen toiseen päähän. Me kuuluimme Maisan kanssa A ryhmään, joka lähti ensimmäisenä "ajamaan ylös", toisin sanoen asetuimme riviin pellon vastakkaiselle puolelle, toisessa kädessä koira ja toisessa pari damia. Lähdimme yhtenä rintamana kulkemaan kohti B ryhmää, joka oli asettunut riviin pellon toiselle reunalle. Sorsapillit ränkättivät ja me viskoimme dameja. Siinä oli työ pitää koira hallinnassa samalla kun heittää itse dameja ja niitä lentelee joka puolella ;) Erittäin hyvää malttiharjoitusta! Heiteltyämme damit kävelimme B ryhmän taakse katsomaan heidän toimintaansa. Heillä oli nyt tehtävänä lähettää rivistä yksi koira kerrallaan hakemaan dami, jokainen omalla vuorollaan. Kouluttaja/t antoivat koirakoille palautetta ja jos noudossa oli jotain mikä meni pieleen, lähetettiin koira samantien uuteen noutoon. Sama homma tehtiin toisin päin, eli me jäimme katselemaan pellon toiselle puolelle lentäviä dameja ja odottamaan omaa vuoroa. Tämä toimii mielestäni erittäin hyvin monenlaisille koirille, on erittäin motivoitua ja harjoittaa paljon malttia. Olimme Maisan kanssa heti ensimmäisenä työskentelyvuorossa, laskin Maisan vapaaksi, lähetin noutoon ja intoahan piisasi. Maisa lähti kuin tykin suusta ja haki damin. Kanto-otteet on Maisalla vähän hakusessa, ottaa damista kiinni siitä kohti mistä saa, tätäkin voisimme kotona harjoitella :) Palauttaminen on hieman verkkaista, tulee kuitenkin juosten, muttei yhtä vauhdilla kuin lähtee. Tästä saimme palautetta, että damin palautuksia on treenattava. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen, että Maisa toi damit käteen saakka sillä välillä meillä on ollut ongelmana se, että dami sylkäistään minun eteen. Eräältä kouluttajalta saimme oikein fiksun neuvon, että jos koira luovutuksessa hyppää damin perään, niin rätkäse sitä damilla naamaan.. Hänen neuvot minä jätän kyllä aivan omaan arvoonsa, ei ole meidän juttu, enkä muutenkaan kyseisen kouluttajan suusta kuullut oikeastaan mitään järkevää. Toiset kehoittaa harjoittelemaan palautuksia ja toinen rätkäisemään damilla naamaan, mahtaisikohan Maisa palauttaa moisen kohtelun jälkeen yhtä ainuttakaan damia.. No, takaisin asiaan. Kouluttaja pyysi minua menemään n.40m päähän, ääntelemään, heittämään damin ja palaamaan takaisin, hän pitelisi sillä välin koiraa. Minä tein työtä käskettyä, palasin takaisin ja lähetin Maisan noutoon. Mielestäni palautus menikin nyt paremmin. Maisa teki vielä pari noutoa, mutta alkoi väsyä siinä suhteessa, että vetäydyttiin kuunteluoppilaiksi :) Kouluttajilta sain paljon vinkkejä perustyön tekemiseen, ehdottivat mm. että laittaisin koiran istumaan, antaisin damin suuhun ja kävelisin vain koiran ympärillä koiran istuessa ja kehuisin sitä paljon. Suussa ei välttämättä tarvitse olla dami, myös kuulemma sukkakin kelpaa, kunhan koira tykkää! Paljon kouluttajat korostivat, että harjoitukset on pilkottava osiin, harjoiteltava osa kerrallaan ennenkuin lähdetään tekemään kokonaista harjoitusta, esimerkiksi markkeerausta. Olin erittäin tyytyväinen koulutukseen, kiitoksia neuvoista ja opeista Villelle ja Jammulle! :)

Tiistai-iltana leirissä oli ainakin yksi erittäin väsynyt koira :)

Torstaina menimme jälleen nomeilemaan ja olimme ALO ei tulosta -ryhmässä. Osa porukasta meni harjoittelemaan vesilinjaa, mutta koska se on meille vielä aivan vierasta aluetta, menimme yhden kouluttajan mukana tekemään kuivan maan harjoituksia. Tämä kouluttaja keskittyy ohjaajiin ja niihin virheisiin joita ohjaaja tekee. Olimme Maisan kanssa ensimmäisenä vuorossa, kouluttaja pyysi tekemään ensin yhden noudon damilla. Veimme Maisan kanssa damin n. 15m päähän ja palasimme lähetyspaikalle. Lähetin ja Maisa palautti damin nätisti käteen saakka. Sitten oli vuorossa keskustelua, mitä minä tein väärin ja miksi koira teki niinkuin teki. Joidenkin mielestä verkkaiseen palautukseen oli syynä se, että minä menin kyykkyyn kun Maisa lähti tulemaan luokse. Kouluttaja laittoi minut n. 50m päähän leikkimään damilla Maisan kanssa , käänsi minulle selkänsä ja rupatteli muiden kanssa. Leikki kesti ilmeisesti liian kauan, eikä minua millään tavalla opastettu miten minun olisi pitänyt leikkiä damilla koiran kanssa, kun meillä päin ei ole ollut tapana leikkiä damilla.. :) Kouluttaja pyysi meitä tekemään saman homman uudelleen kuin aikaisemmin, eli veimme Maisan kanssa damin ja palasimme lähetyspaikalle. Lähetin Maisan, koira meni damille, otti damin suuhun, kääntyi minuun päin ja kävi maahan dami suussaan. Ei tullut luokse kutsusta. Tsädääm, olemme samassa tilanteessa kuin keväällä, jonka luulin olleen jo historiaa. Hain koiran ja damin, palasimme muiden luokse ja kouluttaja ei oikein sanonut mitään. Ehkä tilanne olikin vähän päinvastainen mitä hän oli ajatellut tapahtuvan.. Keskustelimme jotakin, mutta olin niin hämmentynyt tilanteesta, etten muista oikein muuta kuin sen, että sanoin olevani vasta-alkaja koiran kouluttamisessa koska Maisa on ensimmäinen koirani ja tarvitsen neuvoja ja ohjeita eteenpäin pääsemiseksi. Kouluttaja pyysi minua istumaan paikalleni ja palataan asiaan myöhemmin. Koulutus jatkui ja aihekin jo vaihtui, eikä "palattu asiaan" enää myöhemmin. Olin erittäin pettynyt, sillä meidät ajettiin varmaankin tarkoituksettomasti tilanteeseen josta minulla ei ole omin neuvoin pois pääsyä. Ja koskaan treenejä ei pidä lopettaa epäonnistumiseen, sillä mitä tekee koira ensi kerralla? Samalla tavalla kuin viimeksikin.. Jäi kertakaikkiaan todella huonot fiilikset tästä koulutuksesta :(

Illalla menimme katsomaan kouluttajien järjestämää nomen koulutusnäytöstä. Mukavaa oli katsoa kouluttajien omaa työskentelyä koirien kanssa :) Edelleen mielessä kalvoi kuitenkin omat pieleen menneet treenit.. Mikko osoittautuikin pelastavaksi enkeliksi ja kysyi Hukkasen Tuijalta ehtisikö hän vilkaisemaan Maisaa ja Tuija hetkeäkään epäröimättä suostui. Hain Maisan paikalle, mutta kouluttajista Piki ottikin meidät haltuunsa ja kun kerroin meidän tilanteen, hänellä oli välittömästi ajatus mitä meidän pitää tehdä. Piki otti Maisan ja damin, meni vähän syrjempään ja alkoi leikkiä Maisan kanssa damilla. Piki meni itse kyykkyyn ja veteli damia peltoa pitkin "härnäten" koiraa ja herättäen saalistusvietin. Maisa intopiukkana yritti käydä damiin kiinni ja Piki heitti damin ihan lähelle, koirasta pois päin. Maisa sykäisi damin perään, otti sen suuhun ja jäi makuulleen. Tässä kävi ilmi tilanne, joka meillä oli jo päivällä. Piki otti käyttöön toisen damin ja houkutteli sillä Maisan takaisin luokseen, otti alkuperäisen damin koiran suusta ja aloitti homman alusta. Tähän harjoitteeseen sisältyy paaaljon kehuja ja koiran innostamista :) Heitto tehdään aina tarpeeksi lähelle ja vastakkaiseen suuntaan missä koira on. Heittoja tehdään yhdellä leikkikerralla max. 6 ja homma lopetetaan siihen kun koiran into on huipussaan. Leikkihetki on siis erittäin lyhyt, siksi tätä voi tehdä päivässä n.3kertaa. Lopussa juttelimme Pikin ja Tuijan kanssa ja he sanoivat, ettei koira vielä ymmärrä miten damin kanssa täytyy toimia. Ohjeeksi saatiin tehdä tätä harjoitusta kahden viikon ajan, eikä sen kahden viikon aikana treenata yhtään mitään muuta. Näin teemme koirasta damihullun ;) Illalla Piki piirsi paperille vielä treeniohjeet kuinka koira otetaan haltuun tämän kahden viikon operaation jälkeen. Sama harjoitus sopii useille koirille malttiharjoitukseksi, siitä kerron enemmän kunhan aihe tulee ajankohtaiseksi :) Mutta sorsapilli on nyt laitettu tilaukseen, sitä odotellessa ;)
Oloni muuttui tämän jälkeen arvatenkin erittäin helpottuneeksi, nyt meillä on avaimet etenemiseen :) Suurimmat kiitokset Pikille, Tuijalle, sekä Mikolle ja Johannalle!! Olette pelastavia enkeleitä! :)

Perjantaina menimme aamusta tarkkikselle Pii Huuskon oppiin. Siellä aiheena olivat luoksetulo ja nome-seuraaminen. Luoksetulo oli Maisan kanssa aika simppeli, "tänne"-kutsulla tuli sivulle. Tokossa meillä on luoksetulokäskynä "sivu", mutta sitä ei sotketa nomepuolelle. Kokeilin luoksetuloa myös noutohommissa käytettävällä pilli-kutsulla, mutta Maisa ei lainkaan ymmärtänyt mikä on homman nimi kun eihän hän ole edes hakemassa mitään. Tätä palaamme vahvistamaan takaisin ruokakupille :)
Nome-seuraaminen on meillä harjoituksen alla. Seuraaminen saa olla väljää eikä koira ota kontaktia. Tähän olen ottanut käskyn "sivulla", koska tokossa meillä on "seuraa"-käsky. Maisa on vähän kaikki tai ei mitään-tyyppiä ja on hihnassa kuin villihevonen tai sitten kontaktissa :D Täytyisi löytää sellainen välivaihde ;)
Leiri oli kaikenkaikkiaan erittäin onnistunut ja supermukava, kiitokset seuralaisille! :) Ihmiset oli ystävällisiä ja tuntemattomien kanssa juuttui helposti rupattelemaan koiraa lenkittäessä :) Säät olivat ihan mukavat, pitkälti lämmintä ja pilvistä, välillä aurinkoa ja sitten taas sadetta.. Kylmien ja kosteiden öiden takia sain erittäin ikävän räkätaudin leirikaveriksi, mutta se ei onneksi haitannut menoa :) Ensi vuonna ehdottomasti uudelleen!!

Perjantaina matka jatkui kohti Hämeenlinnaa jossa yövyimme Helin ja Taikan luona. Suuret kiitokset vieraanvaraisuudesta!! :)
Lauantaina saimme päähänpiston ja auton nokka kääntyikin Riihimäelle moikkaamaan Emmiä ja hänen koiriaan. Emmin luona asustelee Maisan puolisisko Sohvi ja Sohvin tytär Ruusu sekä Sissi. Maisan mielestä tämä oli varmasti yksi parhaimmista päähänpistoista ;)

Maisa ja Ruusu, sielunsiskot :)

Maisa ja Ruusu

Maisa ja puolisisko Sohvi :)

Taika, Ruusu ja Maisa

Vierailun jälkeen matka jatkui Virroille kultaistennoutajien rotujärjestön Golden Ringin leirille. Leirillä oli sunnuntaina kultaistennoutajien rotunäyttely, jossa Maisan kasvattajan Helin koira Goldfellow Lovechild "Lilja" pärjästi hienosti ollen 78 nartun joukosta PN2, VASERT. Onnea vielä Helille!! :)

Tämä leiri meni levätessä ja höntsäillessä. Kiitoksia seurasta Helille, Jennille ja pienelle miehelle Ukkikselle! :) Kaksi leiriä putkeen oli aivan liikaa sekä minulle, että Maisalle. Aivan liikaa koiria, liian pitkään, joka puolella. Meinasi jo ahdistus iskeä :D Olin kertakaikkisesti niin väsynyt, etten jaksanut edes seurata koulutuksia. Maanantaina minun oli tarkoitus lähteä iltapäiväksi katsomaan nomekoulutuksia, mutta 4½h päiväunet vei voiton :) Tiistaiaamun vepe-koulutus oli ainoa, johon osallistuttiin. Maisa kävi tekemässä veneestä hypyn ja ensimmäistä kertaa veneen hakemisen, joka onnistui aivan superhienosti! :)

Nomekouluttajat oli samassa mökissä meidän kanssa, siispä pystyi tekemään löytöjä ;) Kani rappusilla..

..ja riistat saunan lattialla :)

Viimeisen aamun fiilikset.. Toiset oli jo tikkana pystyssä, mutta meille olisi Maisan kanssa uni vielä maistunut :)

Väsynyt koira vihdoin kotona :)

Tiistai-iltana pääsimme vihdoin kotiin!
Sohvalla kölliessäni huomasin Maisan hännässä jotakin epämääräistä ja karvojen seasta paljastuikin tämän kesän ensimmäinen hotspotti.. Maisan osalta leirielämä vaihtuikin heti kotiin saapuessa viikon sairaslomaksi :( Erittäin kivulias, kutiseva ja sitkeä tapaus.

Illalla kotipihasta näkyi erittäin hulppea luonnonnäytelmä, kaunista! :)

Toipilas :(

Onneksi Maisa on jo paaaljon paremmassa kunnossa, toissapäivänä leikki ensimmäistä kertaa viikkoon omilla leluillansa :)

Pahoitteluni vielä kaikille lukijoille, koko teksti näyttää aivan sanaoksennukselle! Oli erittäin hankalaa koota kahden viikon tapahtumat yhteen päivitykseen mahdollisimman lyhyessä muodossa..  Toivottavasti selvititte tämän lukumaratoonin! :)