Vepetreeniä

Käytiin taas tänään vähän vepeilemässä Maisan kanssa! Vuorossa oli esineen vienti veneeseen. Meillä toimii väliaikaisesti vientiesineenä nahkainen musta patukka, joka tulee jossain vaiheessa elinkaartansa uppoamaan.. Mutta ei vielä ;) Uusi patukka on siis hankintalistalla, kunhan joskus eteen sattuisi sopiva ja vieläpä veteen tarkoitettu kelluva versio. Damit eivät siis missään tapauksessa ole edes vaihtoehto, sillä meillä ne kuuluu nomeiluhommiin. Ettei vaan menisi puurot ja vellit sekaisin.. :)

Mutta sitten itse asiaan! Otettiin Maisalle pari vientiä kuivalla maalla ennen veteen menoa. Viennissä maalla ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmia, joten ei kun rohkeasti veteen.. Treenien ohjaajat kysyivät aluksi, haluanko lähettää koiran maalta vai vedestä. Maisa ei ole siis tehnyt vientiä vedessä missään vaiheessa, mutta ajattelin kokeilla josko maalta lähettäminen onnistuisi suoraan.. Ei se ota jos ei anna, niin kai ne sanoo ;)
Ensimmäisellä kerralla vene oli suht lähellä rantaa, ettei koiran tarvitse uida kuin ihan lyhyt matka. Pyysin Maisan minun sivulle, lykkäsin patukan suuhun ja käskynä meillä tässä liikkeessä toimii kaikessa yksinkertaisuudessaan "Vie". Apuna käytän vielä tässä vaiheessa käsiohjausta, eli näytän koiralle kädellä suuntaa minne pitäisi suunnata (en tiedä onko tämä enemmän henkinen tuki minulle kuin koiralle ;). Käskyn saatuaan Maisa lähti tekemään työtä käskettyä ja ilman ongelmia toimitti patukan veneelle ja vastineeksi sai sieltä palkan. Tässä vaiheessa minun suu loksahti auki ja leuka tipahti varmaan maahan saakka, ensimmäinen vienti ilman ongelmia!! Uskomaton neiti, jälleen en voi kun ihmetellä tuota työskentelymotivaatiota ja itsenäistä tekemistä, siinä ei paljon mammalta kyselty, että mitä tässä pitäis tehdä! :)
Sama toistettiin useaan otteeseen ja kerta kerralta uintimatkaa pidennettiin. Pidemmillä matkoilla Maisa lähti lähetyksen jälkeen reippaasti veteen, pysähtyi ja jäi tuijottamaan venettä. Ilmeisesti aivoissa kävi tiukka puntarointi, että kannattaako lähteä lihapullan takia tuonne saakka ;) Heti kun toinen ohjaajista kutsui veneeltä Maisaa, matka jatkui ongelmitta.
Patukan luovutuksessa veneellä oli hieman hätäilyä kun veneessä oleva ohjaaja oli vähän turhan valmiina makupalan kanssa vastaanottamassa koiraa. Tästä seuraa Maisan kohdalla aina se, että sylkäisee esineen suustaan kun on jotain parempaa tarjolla. Lopussa homma menikin hienosti niin, että ensin tuotiin esine käteen saakka ja sitten annettiin vasta palkka :)

Treenitaskuni etureunaan on brodeerattu "The Töhös" ja loppuun tulikin ohjaajilta kommentti, että "Hyvä töhötiimi!".. Ovatkohan he nähneet treeneissä muitakin töhöjä, hih.. ;)
Kyllä vepeily on mukavaa (ja märkää) touhua!! :)

Odotellaan..

"Vie!"

Vientiä..

Palautus..

Ja intoa riitti vaikka muille jakaa! :)

Sitten vähän loppukevennystä, sillä aina onnistuneet kuvat eivät kerro aivan kaikkea ;)

"Laske irti jo! Mie tiiän, että miun on nyt mentävä!!"

Maisan motto; "Nyt mennään, eikä meinata!"

Suuret kiitokset kuvista minun hovikuvaajalleni Joselle! :)