Patikointia

Piiitkä väli taas blogin päivittämisessä, mutta elossa ollaan!

Täioperaatio on onnellisesti ohi, onneksi täit katosi alle viikossa :) Harmiksemme samantien kun täit katosivat, Maisan juoksut alkoivat. Maisa on siis painellut menemään pöksyt jalassa viimeiset pari viikkoa, nyt on onneksi jo loppuvaihe meneillään ja päästään tulevalla viikolla taas treenailemaan :) Koiran kanssa pystyy siis treenaamaan normaalisti juoksujenkin aikaan (tosin urosten läsnäollessa se ei ole suotavaa, heh;), mutta minä olen kokenut asian mukavammaksi Maisan kannalta niin, että pidetään se 2,5vk taukoa treeneistä ja höntsäillään muuta :)

Viime sunnuntaina käytiin patikoimassa Kolilla ja tänään käytiin kiertämässä Kalliojärven kierros :) Seuraavaksi tapahtuu seuraavaa, kuvapläjäys kummastakin reissusta:

Koli 9.9.2012

Kalliojärven kierros 16.9.2012

Poseerausta ensin näin..

..ja sitten näin ;)

Retkien reippahien jälkeen kurainen koira joutui pesulle..

..ja palkaksi kaikesta reippailusta saikin oikein lihaisan luun :)

 Nyt meillä köllöttelee väsynyt ja tyytyväinen koira <3

Home is..

..where your dog is :)

Meidän menot on keskittynyt täysin muuttopuuhiin viimeiset pari viikkoa, hermoja raastavaa touhua, mutta silti niin mukavaa :) Ostin meidän poppoolle ikioman kodin ja ollaan kyllä tykätty täysin, rivaripääty jossa on koiranomistajan (=minun) unelma, eli kodinhoitohuone :) Helpottaa elämää kummasti!

Jottei uuteen kotiin saapuminen ja tavaroiden purkaminen olisi kuitenkaan liian yksinkertaista, muuttoa ilmaantui sotkemaan jokaisen koiran (ja varsinkin omistajan) ihanat pienet ystäväiset, koiran täit.. Tiistai-iltana olin käymässä nukkumaan ja rapsuttelin Maisaa meidän sängyssä kun huomasin jonkun kiinnityneen koiran iholle. Pyysin Josea tuomaan pinsetit nappasin kyytiläisen irti.. Aikani tutkiskeltuani sitä huomasin, että ison perän lisäksi näkyi pienenpienet jalat jotka vipelsivät hurjaa vauhtia. Siinä vaiheessa meikäläisellä oli varmaan naama vihreänä ja koira sai äkkilähdön sängystä :D Kääntelin turkkia kaulan alueelta ja huomasin, että niitä olikin enemmän kuin yksi, reilusti.. YÄK!! Tajusin heti, että koiran turkkiin oli pesiytynyt lauma täitä.

Keskiviikkona töiden jälkeen sykäisin suoraan hakemaan Joensuun Eläinklinikalta karkotusliejua ja sain pipetillisen Frontlinea mukaan. Lykkäsin litkut koiran niskaan ja voitte varmaan arvata, mitä täällä on tehty joka päivä siitä lähtien.. Maisan tuleminen sänkyyn on yritetty kaikin keinoin estää, mutta minkäpäs teet kun on koira opetettu huonoille tavoille.. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, heh ;) Muutoin Maisa on onneksi pysynyt omalla pedillään lattialla, mutta parina yönä se on agenttina hiipinyt aamun pikkutunneilla jalkopäähän nukkumaan. Ainakin ollaan nukuttu puhtaissa lakanoissa, harvemmin tulee vaihdettua lakanoita lähes päivittäin ;) Imurointia, pyykinpesua, Maisan pedin ja lelujen saunotusta on kuulunut ohjelmaan joka ilta, tänään tein myös oikein perusteellisen siivouksen ja rymysin luutun kanssa lattialla. Sauna on siis huutanut kaikki illat hoosiannaa ja sähkölasku varmasti sen mukainen.. Jos jotain positiivista tästä myllerryksestä pitää etsiä, niin ONNEKSI ei keretty laittaa mattoja lattialle. Ja luojan kiitos koiran täit eivät tartu ihmiseen!

Eilen kulutin päivästäni 5h kököttäen kylpyhuoneen lattialla ja käännellen Maisalta lähes jokaisen karvan ympäri. Nypin kaikki kiinni olevat täit se kaikki mahdolliset täin munat joita vain silmillä kykenin näkemään, niitä olikin varmaan yhteensä toista sataa. Osa täistä oli edelleen elossa, mutta osa jo onneksi kuolleita. Frontlinen pitäisi estää munien kehittyminen turkissa täiksi ja tappaa kaikki elossa olevat täit, jotka imevät koirasta ko. myrkkyä. Alunperin luulin, että Frontline tappaa kaikki elossa olevat täit turkista, ennen kuin eläinlääkäri selvensi tämän pikkuseikan, että täiden on imettävä myrkkyä.. Siinä vaiheessa meinasi tuskastuminen iskeä, että mahdetaankohan koskaan päästä näistä pienistä loisista eroon. Tänään käännellessäni turkkia, löysin vain muutaman täin ja nekin olivat kuolleita tai ainakin elämän rajamailla. Jospa tämä tästä voitoksi vielä kääntyy :)

Harmikseni minulla ei ole tietoa, mistä nämä pienet ystävät ovat meidän koiran matkaan tarttuneet. Koirakontaktit ovat muuton vuoksi olleet erittäin vähissä ja niillekin vähille on jo ilmoitettu, eikä heidän koiristaan ole kuitenkaan täitä löytynyt.. Ihanaa oli esittäytyä koirallisille naapureille ja heti kättelyssä ilmoittaa, että meidän koirallamme on täitä, tutkittehan omat koiranne huolella :) Ensivaikutelma aina tärkein, eikö.. ;)

On meillä toki tapahtunut muutakin! Viime viikonloppuna pyörähdettiin Maisan ja minun isän kanssa sorsalla ensimmäistä kertaa. Harmiksemme linnut pysyttelivät piilossa eikä saalista saatu, mutta ollaan monta kokemusta rikkaampia! Maisa sai hurukyytiä moottoriveneellä ensimmäistä kertaa sekä hyvää treeniä pitkässä ja vetisessä, vaikeakulkuisessa kaislikossa. Tarkoituksena olisi lähteä kanalinnun mehtuun aloitukseen isän ja Maisan kanssa, mutta katsellaan päästäänkö lähtemään vai siirtyykö homma ensi vuoteen :)