Tuomari Tuija Hukkanen
1. Sosiaalinen käyttäytyminen
Suhtautuu ystävällisesti muihin koiriin ja vieraisiin ihmisiin
2.Uimahalu
Reippaasti veteen, ui hyvin ja määrätietoisesti
3.Hakuinto
Tasaisella vauhdilla ja koko alueen kattavaa hakutyötä tehnyt koira
4.Noutohalu
Lokeista oma-alotteiset ylösotot, maa-alueen ensimmäisellä variksella ohjaaja tukee koiraa jonka jälkeen koira ottaa muut itsenäisesti
5.Nouto-ote
Ensimmäisestä lokista pinnallinen, muutoin riistoista syvät ja pehmeät otteet
6.Palauttaminen
Suoraviivaisesti osa ohjaajalle käteen, osa jalkoihin
7.Reagointi laukaukseen
Rauhallinen ja tarkkaavainen
8.Itseluottamus ja aloitekyky
Hyvät tehtävien suorittamiseen
9.Yhteistyö
Miellyttävässä yhteistyössä ohjaajan kanssa
10.Yleisvaikutelma
Miellyttävässä yhteistyössä ohjaajansa kanssa oleva nuori noutaja joka selvittää moitteettomasti tänään kaikki sille annetut tehtävät. Koira osoitta hyviä taipumuksiaan.
Taipumuskoe suoritettu hyväksytysti - NOU1
Huh huh, ohi on! Mie olen niin iloinen ja helpottunut! :D
Oltiin lähtöjärjestyksessä kuudentena aamupäiväryhmässä, eli kyseisen ryhmän toiseksi viimeinen koirakko. Sää oli melko haasteellinen, sillä koepaikalla oli täysin tyyntä eikä havaittavissa ollut tuulen virettäkään. Muutoin mukava, pilvinen mutta viileähkö päivä :) Katsoin muutaman ensimmäisen koiran suoritukset tasatakseni omaa verenpainettani, mutta lienee turha kertoa, että minua jännitti aivan mielettömän paljon kun Maisan kanssa astelimme odotuspaikalle.. Koepaikalle kävellessä Maisa oli aivan liekeissä - minä sensijaan meinasin halvaantua jännityksestä :D
Ensimmäisenä oli vesityö. Maisa oli niin innosta soikeana, että meinasi tulla vaikeuksia saada koira istumaan aloilleen. Vesityö ei sinällään minua jännittänyt, luotto koiraan oli 100% :) Ensimmäinen heitto tuli rannalta, koetoimitsija ränkätti ja heitti lokin rantaveteen. Maisa haki ja palautti lokin ilman ongelmia. Toinen heitto tuli veneestä laukauksen kera, ampuja oli rannalla. Laukaus kuulosti minun mielestä huisin mukavalta, kaikui kivasti :D Ja sitten takaisin asiaan.. Maisa haki ja palautti hienosti, ei moitittavaa.
Seuraavana vuorossa oli hakuruutu. Tämä on ollut viimeaikoina meidän vähän meidän murheen kryyni, useammissa treeneissä on viimeaikoina käynyt niin, että Maisa on käynyt haistelemassa jotain varista, muttei ole ottanut sitä suuhun.. Joillakin kerroilla syyksi on paljastunut esim. linnun paljas vatsa jossa ei ole sulkia tai erittäin verinen riista.. Mutta tiedä sitten mikä on lopullinen syy? Asiaan..
Hakuruudussa oli viisi riistaa valmiina + 1 heitto. Ensimmäisenä tuli motivointiheitto laukauksen kera ja toimihenkilöt tulivat pois ruudusta ennen kuin koiran sai lähettää. Laitoin Maisan tositoimiin ja koira syöksyi ensimmäisenä heitetylle varikselle, haisteli sitä ja jäi tuijottamaan minuun. Mietin jo hiljaa mielessäni, että tähänkö tämä taas meni.. Kannustin kuitenkin Maisaa ottamaan riistan ja hienosti neiti nappasikin sen suuhun ja palautti minulle käteen. Tästä saimme haun käyntiin ja loput riistoista tulikin itsenäisesti mitään kyselemättä :) Tuomari sanoi minulle, että koira osaa lukea minua kuin avointa kirjaa, epäili ensimmäisen riistan epävarmuuden johtuneen minun jännityksestä. Tämä on erittäin paljon mahdollista, sanoinkin tuomarille jälkeen päin että meinasin kysyä häneltä, että kuuliko hän minun sydämenlyönnit hakuruudun aikaan :D
Maisa haki ruudusta kaikkiaan viisi riistaa ja lunasti paikan jäljelle :)
Seitsemästä koirasta neljä pääsi jäljelle, me olimme Maisan kanssa viimeisiä. Meidän jälki vedettiin erittäin mielenkiintoiseen paikkaan, jälki lähti kahden metsätien risteyksestä erittäin kuivaan nuoreen mäntymetsään. Tuomarin saatellessa meidät jäljen alulle, mietin mielessäni, että mistä ihmeen kohdasta he ovat saaneet vedettyä jäljen. Edessä oli erittäin tiheästi pystyyn kuivaneita puun karahkoita..
Menimme Maisan kanssa merkattuun jäljen alkamispaikkaan ja lähetin koiran. Maisa sykäisi n. parin metrin päähän karahkoiden kohtaan ja jäi tuijottamaan minua. Annoin uudelleen "etsi"-käskyn ja Maisa juoksi viereiselle tielle nenä maassa. Kutsuin koiran takaisin ja lähetin uudelleen. Maisa jäi vetämään karahkoiden väliin siksakkia nenä maassa ja tässä vaiheessa mietin, että tähän tämä nyt tyssää. Hiljalleen Maisa lähti kuitenkin etenemään nenä maassa ja minun näköyhteys koiraan katosi välittömästi koiran mennessä karahkoiden ohi. En siis ollenkaan tiennyt mitä Maisa siellä touhusi, menikö edes oikeaan suuntaan. Hetken päästä kuulin helpotuksen sanat tuomarin suusta "Voit kutsua koiraa", minä intopiukkana tartuin pilliin ja kutsuin koiraa. Sieltähän se tyttö tulla tupsahti niiiin polleana pupu suussaan :) Jippiii!! En voi sanoin kuvailla sitä helpotuksen tunnetta :)
Sää oli todellakin haasteellinen, koirat eivät saaneet ruudussa eikä jäljellä minkäänlaista apua tuulesta, joten nenää täytyi käyttää tarkasti. Kokeessa oli mukana myös koiria, joilla oli valitettavasti epäonnea matkassa. Päivän toisena starttasi Goldfellow Starplayer "Max", mutta valitettavasti Maxin suoritus tyssäsi hakuruutuun, sillä koiraa kiinnosti enemmän muut hajut kuin riista. Lykkyä pyttyyn ja uutta yritystä kehiin! :)
Nämä olivat sekä Maisan, että minun ihkaensimmäiset taipparit. Tuomari oli aivan ykkösluokkaa, erittäin mukava ja kannustava ihminen, antoi koirille useita mahdollisuuksia yrittää ja ennenkaikkea antoi hyvää ja kannustavaa palautetta :) Tunnelma oli oikein mukava, ihmiset juttelivat keskenään ja kannustivat toisiaan. Minusta oli mukava saada tuntemattomilta ihmisiltä palautetta, toiset tykkäsi minun rauhallisesta ohjaustyylistä ja osa kävi kehumassa hienoa koiraa :) Taisipa joku tokaista, että "Minäkin haluan tuollaisen koiran".. Hih!
Kaikenkaikkiaan oikein mukavasti ja sujuvasti järjestetyt taipparit, kiitokset Suomen Sileäkarvaiset Noutajat ry:lle! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti